Suomenlahden happitilanne hyvä

Suomenlahden happitilanne hyvä, fosfori alhaisella tasolla, typpi koholla

Suomenlahti pysyi varsin pitkään jäättömänä alkutalvesta, minkä seurauksena Suomenlahden happitilanne on hyvä. Rehevöittävistä ravinteista fosforin jakauma vesikerroksissa on muuttunut. Nyt fosforia on viimevuotista vähemmän pinnassa, mutta hieman enemmän syvällä. Pintaveden typpipitoisuus puolestaan on viimevuotiseen tapaan pitkäaikaiskeskiarvoja suurempi.

Tämä kävi ilmi SYKEn merentutkimusalus Arandan talviseurantamatkoilla, jotka toteutettiin SYKEn merikeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä. Matkat ovat osa Itämeren suojelukomissio HELCOMin Combine-seurantaohjelmaa ja ne kattoivat Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren, Perämeren, Ahvenanmeren sekä Itämeren pääaltaan keskiosat Gotlannin saaren eteläkärjen tasalle. Koska jääpeite myös pohjoisessa oli ohut, Aranda pääsi ensimmäistä kertaa moneen talveen Perämeren pohjoisimmille asemille.

”Viime talven myrskyjen aiheuttama vesien sekoittuminen näkyy Suomenlahdella, ja myös varsinaisen Itämeren altaan pohjoispäässä näkyy edelleen viime talvena syntynyt painauma suolaisen, raskaamman syvän veden ja kevyemmän, vähemmän suolaisen pintaveden rajassa (halokliini) (kuva 1)”, kertoo matkanjohtaja, kehittämispäällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskuksesta.

Kuva 1. Suolaisuus Itämeren altaalta Suomenlahdelle talvina 2012 ja 2013.

Fosfori edelleen alhaisella tasolla Suomenlahdella, typpi koholla

Typpipitoisuudet olivat koholla Suomen rannikon tuntumassa ja yleisemminkin Suomenlahden pohjoisosassa viime talven tapaan, verrattuna vuosien 2010 ja 2011 talviin. Tämän aiheuttivat loppuvuoden runsaat sateet, joiden seurauksena jokien mereen tuomat typpimäärät lisääntyivät (kuva 2). Runsaiden sateiden vaikutus näkyi myös pintakerroksen alentuneena suolapitoisuutena.

Talviseurannan tulosten mukaan Suomenlahdella fosforin määrä on pysynyt alhaisella tasolla viime talven tapaan, ja on edelleen pienempi kuin talvina 2010 ja 2011. Viime talveen verrattuna fosforin jakautuminen on hiukan muuttunut. Tänä talvena sitä on pinnassa noin 20 prosenttia viimevuotista vähemmän, mutta läntisen Suomenlahden syvänteissä selvästi enemmän.

”Fosfaatin määrän alhaisuus johtuu pääasiassa Suomenlahden veden tehokkaasta sekoittumisesta ja hyvistä happioloista, jotka ovat pitäneet ns. sisäisen kuormituksen alhaisena”, sanoo Juha Flinkman (kuvat 3 ja 4).

Suomenlahdella pohjien hyvä happitilanne estää sisäisen kuormituksen käynnistymisen, mikä on hyvä asia. Myös Pietarin yhdyskuntajätevesien tehostunut fosforinpoisto pienentää osaltaan fosforipitoisuutta etenkin itäisellä Suomenlahdella.

Kuva 2. Epäorgaaninen typpi pintakerroksissa Suomenlahdella talvina 2012 ja 2013.
Kuva 3. Fosfaattifosfori pintakerroksissa Suomenlahdella talvina 2012 ja 2013.
Kuva 4. Fosfaattifosfori pohjanläheisessä vesikerroksessa Suomenlahdella talvina 2012 ja 2013.

Planktonlevien kevätkukinnalta käyttämättä jäävän niin sanotun ylijäämäfosforin määrä vaikuttaa kesän sinileväkukintoihin: mitä enemmän ylijäämäfosforia, sitä suurempi on kukintojen todennäköisyys. Tämän ylijäämäfosforin määrää voidaan suuntaa-antavasti laskea talven fosfori- ja typpimäärien avulla. Ylijäämäfosforin määrä olisi tämän laskelman perusteella jäämässä kaikkialla Suomenlahdella pienemmäksi kuin vuonna 2012, mikä sekin jo oli merkittävästi pienempi, kuin talvina 2010-2011 (kuva 5). Käytännössä tämä tarkoittaisi normaalia vähäisempiä leväkukintoja.

Ravinnetilanne saattaa kuitenkin muuttua vielä kevään aikana sääolojen ja veden sekoittumisen mukaan. Tämän vuoksi SYKEn sinileväennuste merialueille annetaan vasta kesäkuun alussa.

Kuva 5. Ylijäämäfosfori Suomenlahdella 2012 ja 2013.

Itämeren pääaltaalla hapeton vesikerros paksuuntui

Itämeren pääaltaan syvien pohjien yläpuolinen hapeton vesikerros on edelleen paikallaan ja osin paksuuntunutkin. Vähähappinen vesi tulee vastaan nyt jo 65 metrin syvyydessä ja rikkivety 90 metrin syvyydessä. Pääaltaan syvänteissä rikkivedyn pitoisuudet ovat kasvaneet viime vuosiin verrattuna (kuva 6).

Kuva 6. Happipitoisuus Gotlannin syvänteeltä Suomenlahdelle talvina 2012 ja 2013.

Koko Pohjanlahden systeemi, Ahvenanmeri, Selkämeri ja Perämeri, ovat Salpausselän kynnyksen takana suojassa Itämeren pääaltaan hapettomalta syvävedeltä. Siellä happitilanne on hyvä eikä havaittavissa ole merkittäviä muutoksia viime vuoteen verrattuna. Selkä- ja Perämeren sekä Ahvenanmeren vesi on hapekasta pohjaan asti kaikissa syvänteissä, eikä suolaisemman, vähähappisen veden valumista alueelle ole juuri havaittavissa aiempiin vuosiin verrattaessa (kuva 7).

Kuva 7. Happipitoisuus Gotlannin syvänteeltä Pohjanlahdelle talvina 2012 ja 2013.

Valitse ammattilainen – valitse Tekninen Palvelu Tomi Niemi


Ota yhteyttä